Fortumin
Venäjä-ilta 22.9.
Venäjä, Venäjä, Venäjä. Uhka vai
mahdollisuus? Sitä oli tarkoitus pohtia Fortumin ja Yrpän
[Yrityssuhdevaliokunta] voimin toteutetussa Venäjä-illassa Yläkertsillä
tiistai-iltana. Paikalle oli saapunut monikymmenpäinen joukko aiheesta
kiinnostuneita kyltereitä, joten kiinnostusta Venäjään riittää pelottavista
uhkakuvista ja ennakkoluuloista huolimatta. Kuten illan vetovastaavana toiminut
Hilla Pyykkönen alkupuheessaan osuvasti totesi, ilta oli oivallinen tilaisuus
sivistää itseämme.
Alun ruoka-ja juomatarjoilun sekä Hillan
alkuesittelyn ja ohjelman läpikäynnin jälkeen oli siis vuorossa itse paneelikeskustelu.
Paneelia johti Fortumin tiedottaja Satu Niemelä ja muut keskustelijat olivat
Heikki Andersson Fortumin Venäjän Service-toiminnoista, Bair Irincheev Bair
Travel Oy:stä, Maimo Henriksson Ulkoministeriöstä sekä Pekko Kohonen
Venäjä-klubista ja Venäjän kaupan killasta. Kerrottuaan ensin suhteensa
Venäjään (Blairin tapauksessa Suomeen), joita olivat mm. venäläinen isoäiti, vaihto-opinnot
Suomessa sekä lapsuus Sortavalassa ja venäläisessä koulussa. Näin
mielenkiintoisten taustojen takaa saataisiin varmasti yhtä kiinnostavia
vastauksia etukäteen esitettyihin kysymyksiin.
Ensimmäiseksi sopikin aloittaa
kysymyksellä, mikä on tämänhetkinen, poliittinen tai kaupallinen, tilanne
Venäjällä. Panelistit olivat melko samoilla linjoilla siitä, että Putinin ja
Medjedevin ”kahden kauppa”, kuten Henriksson asian ilmaisi, määrää pitkälti
poliittista linjaa. Andersson mukaan Medjedev hakee vielä paikkaansa, joten
Putin on edelleen vahvassa päättäjän asemassa. Venäjän kanssa kauppaa tehdessä
on tärkeää tuntea poliittinen järjestelmä. Irincheev kertoi venäläisten
turhautuvat helposti epävarmuuteen ja siksi vakaus on kansalaisille erittäin
tärkeää. Niinpä pitkään vallassa ollut, huonokin, johto voi säilyttää asemansa
pitkään ihmisten muutosvastaisuuden vuoksi. Tässäkö (osa)syy Putinin suosion ja
Medjedevin hapuilun takana?
Myös taloudellisesta tilanteesta
panelistit olivat yksimielisiä: huono. BKT laskee ja työttömyys nousee. Irincheev
on tietysti huomannut asian matkailun hiljentymisessä. Meistä suomalaisista
saattaa joskus tuntua, että olemme riippuvaisia Venäjästä esimerkiksi energian
vuoksi, mutta Andersson muistutti, että voisimme aivan hyvin ostaa energiamme
muualtakin, toisin kuin jotkut Itä-Euroopan maat. Suomen hankalaa asemaa
Venäjän naapurimaana hän ei kuitenkaan kiistänyt. Venäjän BKT on kuitenkin vain
3 prosenttia koko maailman osuudesta (EU:n on 30), joten äkkiä Venäjä ei
tunnukaan niin suurelta ja mahtavalta…
Toinen kysymys koski Suomen
panostusta Venäjän kaupan edistämiseen ja tukemiseen. Keskustelijat esittelivät
monia eri muotoja, kuten tapaamisia paikallisten päättäjien ja toimijoiden
kanssa mm. Finpron ja talouskomission järjestäminä. Kaikille yrityksille riittää
tukea koosta huolimatta, vaikka suomalainen media kuulemma antaakin asiasta
vääränlaisen kuvan. Kohonen kritisoi isompien organisaatioiden avun olevan
usein yrittäjille turhan epäselvää jargonia, kun taas Venäjän kilta kuulemma
lähestyy yksittäisiä ihmisiä.
Kolmas kysymys käsitteli
suomalaisten yritysten mahdollisuuksia Venäjällä eli onko niitä. Isoin jarru
selvästi on raha, jota suurimmalla osalla venäläisistä ei todellakaan ole
paljoa. Venäjällä suomalaiset yritykset ovat mukana mm. logistiikka- ja
treidausliiketoiminnassa; tuotantoa siellä ei ole. Venäjältä ei myöskään tuoda
paljoa mitään kulutustuotteita (kuten elintarvikkeita) Suomeen. Venäjä ei
panelistien mukaan ole mikään suuri mahdollisuuksien maa tällä hetkellä, sillä
kehitys (esimerkiksi aseteollisuudessa) on pysähtynyt ja maa on teknologisesti
jäljessä länsimaita, kun 90-luvun alussa panostettiin enemmän kaupalliseen kuin
teknologiseen koulutukseen. Nähtävästi niitä teekkareita tarvitaan kuitenkin…
Myös kulttuuriset piirteet
aiheuttavat ongelmia, sillä miesten elinikä on huomattavasti pienempi kuin
naisten, alle 60 vuotta. Syynä on päämäärättömyys, kun miehet eivät tiedä, mitä
tehdä elämässä. Kapitalistinen ja amerikkalainen kulutus-ajattelu tuntuu olevan
monen elämän keskipiste, ja tätä poliittinen järjestelmä pyrkii propagandallaan
ruokkimaan. Tuloksena on kuitenkin huono kopio amerikkalaisesta elämäntyylistä,
ja toivottomalta vaikuttava elämä saa monet miehet tarttumaan vodka-pulloon.
Loppuilta sujuikin rennommissa
merkeissä Niemelän päättäessä paneelin ja musikanttien astuessa lavalle.
Sibelius-akatemiasta oli saapunut paikalle kaksi esiintyjää, jotka kitaroiden
säestyksellä soittivat mm. HIM:iä. Täytyy myöntää, että melkein odotin
venäläistä musiikkia, mutta kenties sitä ei ole ihan helpointa löytää. Esityksen
jälkeen yleisö saattoi vielä nauttia viinistä, kahvista ja suklaasta sekä
esittää panelisteille lisää kysymyksiä. Kysymyksiä tulikin paljon mm.
saunakulttuurista (Venäjällä kaupallinen maailma on melko lailla miesten
maailma) ja siitä, pärjääkö Venäjällä ilman venäjän kielen osaamista (small
talkista jää usein paitsi ja kunnioituksen herättämiseksi kannattaa opetella
edes auttavasti paikallista kieltä).
Ilta päättyi hieman yhdeksän
jälkeen aplodeihin ja kukitukseen. Olipahan mielenkiintoinen ilta! Paljon asiaa
sekä väärinkäsitysten ja ennakkoluulojen oikaisuja. Itsekin olen nyt entistä
tyytyväisempi siitä, että päätin opiskella edes kaksi kurssia venäjää. Mitä suurimmalla
todennäköisyydellä tulen joskus työskentelemään yrityksessä, jolla on
jonkinlaisia kytköksiä Venäjään ja silloin voi alkaa palautella sitä lyhyttä
oppimäärää. Siteeraan vielä tähän loppuun Irincheevia, koska mielestäni hänen
viimeinen puheenvuoronsa kiteyttää aika hyvin illan annin: ”Venäjältä löytyy
kaikki ja jokainen näkee sen miten haluaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti