Levynkansi: Alan Parsons project -yhtyeen Gaudi-levy

Koulu jatkuu ja tällä viikolla viikon mittaisen kurssin aihe oli levynkansi. Opettaja oli valinnut kolme levyä, joiden kannet tekisimme oman maun mukaan uusiksi, ja me oppilaat saimme jokainen oman levymme arpomalla. Onnetar suosi minua Alan Parsons projectin Gaudi-levyllä. josta en ollut yhtään aluksi innostunut, mutta koska sekin on nähnyt päivänvalon vuonna -87, niin pakkohan tässä oli yrittää olla hyvä oppilas. Ja olen kuin olenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen!

Levynkansihan siis näyttä oikeasti tältä. Erittäin kahdeksankytlukumainen, mutta kuitenkin myös aika proge. Mutta eihän siinä ole mitään Gaudimaista! Ja Gaudihan on tunnettu espanjalainen taiteilija, jonka suuruudenhulluja töitä on ympäri Barcelonaa. Niistä tunnetuimpina ikuinen rakennusprojekti La Sagrada Familia -kirkko sekä Parc Guell -puisto mosaiikkeineen, ja näistä kahdesta muodostui myös minun ideani selkäranka.

Levyn etukansi

Kun olin päässyt yli siitä, etten voisikaan tehdä levyä poikaystäväni Kaustisen musiikkifestivaaleilla soittamista biiseistä (se on kyllä tulossa myöhemmin...), niin aloin miettimään, että mikä minusta kuvaisi parhaiten tätä levyä. En edes vilkaissut sanoituksia ja biisien nimiäkin vasta tehdessäni takakantta, joten päätin tehdä levystä täysin nimensä veroisen. Eli mosaiikkia sekä mm. kirkossa erottuvia kaaripylväitä.

Työ on tehty täysin Illustratorilla käyttäen paljon clipping mask -toimintoa. Kivipylväiden mielestäni hienon tekstuurin sain yhdistämällä ruskeanharmaata gradienttia sekä täältä nappaamani kivikuvan. Opinpahan myös kuvien syväämisestä lisää! 

Fontteja miettiessäni halusin jotain taiteellista graafista levyn nimeen, mutta sitten yhtyeen nimeen halusin jotain aika pelkistettyä (kuten alkuperäisessäkin levyssä), mutta kuitenkin jotenkin groovyn fontin. Mielestäni onnistuin myös näissä. Mosaiikkitausta saattaa hieman haitata levyn nimen luettavuutta, mutta ei mielestäni liikaa. Menin ehkä enemmän idea kuin luettavuus edellä. :D

Takakansi

Takakansi on hivenen simppelimpi, koska kappaleiden nimien takia keskimmäinen mosaiikkielementti piti jättää pois. Olin ensin miettinyt etukateen noita mosaiikkielementtien "kiehkuroita", mutta opettajan mielestä ne olisivat olleet liian hallitsevia. Tänne taakse ne sopivatkin paremmin, koska ne tuovat juuri sopivasti sellaista "gaudimaisuutta". Sama tekniikka käytössä kuin etukannessa; tämä on oikeastaan täysi kopio siitä.

Ehdin vielä tehdä CD-leynkin. En ruvennut kikkailemaan liikaa ja laittamaan kaikkia niitä ulkokehän tekstejä ja muita "Dolby digital" -merkintöjä; pelkästään taustakuvan, jonka päälle sitten voi lämästä kaiken muun pakollisen. Opettaja kommentoi taas, että yhtyeen nimi on ehkä hieman hankalasti luettava, johon kommentoin takaisin, että kyllä tässä vaiheessa ostaja jo tietää, kenen levy on kyseessä. :D Vähän ontuva peruste tällä hetkellä, ja tähän kyllä kävisi varmaan tuo kivipaasikuosikin taustalle, mutta halusin värikkään levynkannen. Vai olisiko vihreä väri ollut parempi?

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen tähän työhön! 

Pan Am -lentoyhtiön mainoskampanja

Saimme ensimmäisen kunnon luovan mainostehtävän, kun meidän piti ryhmissä suunnitella mainontaa lentoyhtiölle. Saimme valita joko suomalaisen ikonin Finnairin tai yli 20 vuotta sitten konkurssiin menneen amerikkalaisen ikonin Pan Amin sekä olisiko mainontamme tyyli retro vai moderni. Minä ja kolme ryhmäläistä valitsimme nykypäivään sijoitetun Pan Amin eli siis tarkoituksenamme oli suunnitella lentoyhtiön uudelleenlanseerauskampanja. 

Meidän kampanjamme kolme pointtia (tahattomasti Alexander Stubbin hengessä) olivat:

• Pan Amin palauttaminen takaisin loistoonsa
• Hyödyntää brändin nostalgiaa ja mainetta
• Antaa vaihtoehto halpalentoyhtiöille
• Arvolupaus: laatu & palvelu

Ensimmäiset mainokset olisivat ulko- ja printtimainoksia, joiden avulla heräteltäisiin kuluttajien kiinnostusta ja uteliaisuutta Pan Amin uuteen tulemiseen. Näistä teimme kolme esimerkkiä:

Näissä mainoksissa Pan Amin laukku seikkailisi erilaisissa tunnistettavissa kaukokohteissa. Ihan kuin matkaaja olisi saapunut paikkaan lentolaukkunsa kanssa ja napsaissut kuvan. Tässä esimerkissä siis biitsikuva

Toinen mainos sijoittui Pariisiin. Näitä voisi toki tehdä paljon enemmänkin vaikka mistä maailmankolkasta, kunhan kuvasta tulisi selkeästi esille jokin tunnelma, esim. ranta tai ranskalainen kahvila tai vuorenhuippu. Näitä voisi myös loistavasti hyödyntää sosiaalisessa medisassa.

Kolmas mainos esittelisi pelkästään lentolaukun, koska siitä tulee niin kätevästi esiin brändin nimi ilman, että sitä tarvitsee erikseen enää missään mainita. Tunnetta herätellään lauseella "We've missed you, too", sillä Pan Amiin liittyy edelleen nostalgisia muistoja sen entisten käyttäjien parissa ja haluamme luoda tunnesiteen toteamalla, että myös brändi on kaivannut asiakkaitaan. Uusi slogan "Your No. 1 travel companion since 1927" taas herättelee ihmisiä muistamaan, että Pan Am oli aikoinaan ensimmäinen kansainvälinen amerikkalainen lentoyhtiö. Tästä saa tietysti kätevästi assosiaation, että Pan Am on edelleen paras valinta.

Mainoksen alalaidasta näkee nettisivujen osoitteen, jossa kerrotaan enemmän Pan Amin uudelleenjulkaisusta. Näin itse mainokseen ei sinänsä tarvinnut laittaa mitään uudelleenjulkaisusta. Riittää, kun vilkaisee nettisivun osoitetta.

Ulkomainosten jälkeen julkaistaisiin esim. Hesarin etusivulle sekä muissa kohderyhmän (varakkaat amerikkalaiset henkilöt, jotka haluavat nauttia myös lentomatkasta lomakohteeseensa) suosimissa laatusanoma- ja aikakauslehdissä. Siinä kerrottaisiin avattaisiin uudelleenlanseerausta hieman enemmän kertomalla Pan Amin historiasta ja linkittämällä se nykyisyyteen.

Mietimme myös jatkoa kampanjalle ison TV-kampanjan (sillä amerikkalaisille TV on tärkeä) sekä sosiaalisen median kilpailun muodossa. Pan Amin lentolaukusta tulisi varmasti pysyvä osa mainontaa!

Tämä oli todella mielenkiintoinen ja opettava tehtävä! Opimme paljon mm. siitä, kuinka kotiläksyt on tehtävä huolella eli siis brändiin ja sen merkityksiin ihmisille on tutustuttava huolella. Opettaja oli todella tyytyväinen kampanjaamme, tosin hän on ollut aikoinaan vakituinen Pan Amin asiakas ja siksi ehkä hieman biased esityksellemme! 

Joulutunnelmissa: glögimainos

Pääsimme vihdoin myös InDesignin maailmaan parisen viikkoa sitten ja yksi tehtävä oli tehdä mainos valitusta aiheesta. Olin nähtävästi vähän jo joulutunnelmissa, koska viinipullo muuttuikin glögipulloksi. Kenties keksittyä Bloms-yritystä logoineen voi hyödyntää tulevaisuudessakin, tuleehan meille yritysilme teon alle vieä tänä vuonna...

Piirroksia: cheerleadereita, karateka-balettitanssija sekä pianonsoittaja

Tietokoneiden saaminen kesti HEO:ssa melkoisen pitkään ja epävarmuus niiden saapumisesta kiristi kaikkien hermoja. Kuvituskurssi siis alkoi piirtämisellä. Piirsimme muotoja, pääkalloja, liikettä, luonnoksia... Varsinaisen kurssityön aiheena oli urheilulaji (tai mikä tahansa liikuntalaji oikeastaan, joka shakki olisi kelvannut!) ja jonkin sen lajin ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden, vangitseminen piirtämisen/maalaamisen voimin.

Cheerleader tussilla

Halusin piirtää erittäin sarjakuvamaisen, sellaisen Barbie-tyylisen "isot-silmät-mini-vyötärö"-tyyppisen cheerleaderin, sillä onhan se rakas harrastukseni. Halusin saada piirroksen paljon ilmavuutta ja laitoinkin tytön hyppäämään huiskat kädessä. Luonnokseni onnistui vähän paremmin, koska olin siinä jättänyt enemmän ilmaa kenkien väliin, mutta chirkku-tyttö nyt sitten vain hyppää tiukkana jalat yhdessä. :D

Valmis, puukynillä väritetty versio. Laitoin vielä tuollaiset puna-mustat tehostereunukset luomaan dynaamisuutta. (Tai lähinnä siksi, että halusin edes jotain väriä taustaan.)

Piirsin myös kaksi muuta versiota, mutta en tykännyt siitä kolmannesta. Tämä onnistui ihan hyvin, tosin työtn selkä olisi voinut ehkä olla hieman enemmän kaarella ja pää enemmän taivutettuna taakse.... Mutta vauhtia on niin, että kyltit vain lentelevät!

Karateka-balettitanssija lyijärillä ja puuväreillä

Kun olin saanut tarpeekseni cheerleadereista ja mielestäni kurssityö oli siinä, aloin luonnostelemaan erilaisia tanssiasentoja. Piirsin sitten hahmon valmistautumassa karatepotkuun ja mieleeni juolahti, että mitäs jos piirtäisinkin balettitanssijan tutuineen ja kärkkäreineen, mutta samaan asentoon! Siinä voisi olla todella hyvä kurssityö, koska opettajamme oli myös kehottanut meitä käyttämään tehtävässä kielikuvaa, mikäli suinkin mahdollista. Ja minullahan sellainen nyt oli, koska mielestäni karatepotku, vaikkakin ei ole balettiasento, kuvaa sitä samaa voimaa ja sitkeyttä, mitä vaaditaan balettitanssijaltakin.

Opettaja piti tästä ja vaikka kurssitoverit saivatkin tästä eri käsityksen kuin minä, niin ei se haittaa. Onnistuin mielestäni aika hyvin, ja muistuipahan mieleen taas se, että muut voivat ymmärtää omat ideat ihan päinvastoin kuin mitä itse ajatteli.

Jossain vaiheessa kun olin saanut tarpeekseni cheerleadereiden ja balettitanssijoiden piirtämisestä rupesin luonnostelemaan humoristista pianonsoittajaa, joka on kädet ojossa valmiina hyökkäämään pianon kimppuun. Piirsin hahmolle ensin sotkuisen tukan ennen kuin mieleeni tuli poikaystäväni, joka on soittanut pianoa monta vuotta mutta ei oikeastaan pidä siitä enää soittimena. Vaihdoin siis sotkuisen tukan poikaystäväni ponnariin, ja voilà! Aika hauska ja bf:kin tykkäsi. Jopa sen verran että piirros on nyt kämppämme seinälle. 

Lopulta luokkamme sai ne koneet (ei tosin ihan ongelmitta...) ja pääsimme Illustratorin kimppuun, Piirtäminen alkoikin kyllä jo riittää... Illustratorista lisää sitten ensi kerralla.

Ensimmäinen kunnon työ HEO:n graafisen suunnittelun linjalla oli suunnittella ja toteuttaa elokuvajuliste valitsemastamme aiheesta. Siinä oli pakollista käyttää vesivärejä, mutta muut työvälineet sai päättää itse.

Olin juuri sopivasti nähnyt samalla viikolla Burlesque-elokuvan, jossa Christina Aquileran esittämä pikkukaupungin laululintunen saa työpaikan tanssijana Burlesque-nimisessä tanssikapakassa, jonka jälkeen hänen laulutaitonsa huomataan, hän tutustuu paremmin paikan baarimikkoon ja kaiken keskellä lauletaan ja tanssitaan. Juoni nyt on mitä on, mutta mitä tanssia ja osaahan Christina A. laulaa ihan uskomattomalla tavalla! Rakastan itsekin showtanssia ja siitä siis inspiraatio. Tanssija siis seisoo maalauksessa kohti yleisöä, ja spottivalo osuu häneen.

Työssä on käytetty vesivärejä, tusseja ja akvarelleja tehostukseen (teksti, valkoinen valo sekä korsetti). Olen tähän ihan tyytyväinen, koska se on ensimmäinen näin iso piirros- ja maalaustyö pitkään aikaan!

Harjoitustehtävä: mainoskäsikirjoitus ED-energiajuomalle

Tehtävänanto: keksiä käsikirjoitus 30 sekunnin mainoselokuvaan ED-energiajuomalle. Mainosfilmissä tulisi esiintyä oheinen henkilö:

Ideani:

Kamera seuraa juuri kävelemään opetellutta pikkutyttöä, joka tekee innoissaan tuhoja asunnossa. Piirtelee tussilla mattoon ja seiniin, vetää kaikki vaatteet ulos kaapeista, sotkee vaatteita äidin huulipunalla, levittää kesken jääneen välipalan ympäri lastenhuonetta... Kesken innokkaan pöytään piirtämisen lapsen takaa paljastuu nukahtanut äiti tussia naamassaan. Tämän jälkeen kuvaan ilmestyy jälleen musta tausta, jossa teksti ”Stay focusED.” ED-‐tölkin kanssa. Ääni totetaa ”Stay focused. ED.” 

Arvostelu à la Markku Rönkkö: "Pikkutyttö" on minusta täysin valmis ja aivan erinomainen idea koska jokainen vanhempi tietää, ja uskon muiden pystyvän kuvittelevan, että se on mahdollista ja totta. 3 pistettä" [Kolme pistettä on maksimi.] 

SPR:n kampanjajuliste

Harjoitustehtävänä piti tehdä SPR:lle ulkomainos. Palautteen perusteella (liikaa tekstiä) tekstiä on lyhennetty ja muokattu alkuperäisestä versiosta.

Toyotan ME.WE.

Markkinointi-instituutissa Copywriterin työ -kurssilla tehty mainos Volkswagenin ME.WE.-autolle. Kohderyhmänä kaikki ne, jotka eivät kaipaa tuikitavallista autoa vaan haluavat yhdistää autoilun helppouden sekä ympäristöystävällisyyden.

Harjoitustehtävänä mainosteksti Tulva-lehdelle

Alla oleva mainoksen tein tehtävänantoon "Kuvan ja sanan liitto" eli saimme oheisen melkoisen sekstistisen pizzalähetin kuvan, johon sitten piti liittää viereen mainosteksti.

Arvosana 2/3. Arvostelijana toimi armoitettu copywriter Markku Rönkkö, jonka sanoin "Tulva-otsikkosi istuu kuvaan ja moitteeton tekstisi kertoo lehden  linjan perusteellisesti. Jotakin yllätyksellistä jää kuitenkin kaipaamaan"

Seminaarijuliste Helsingin Kansainväliselle viikolle

Vuonna 2011 vastasin Kauppakorkeakoulun Kansainvälisen viikon markkinoinnista ja viestinnästä ja tein sitä viikkoon kuuluvaa seminaaria varten oheisen julisteen teeman väreillä sekä logolla höystettynä. PhotoShop-taitoja siis löytyy.

Venäjä-aiheinen ilta KY:llä lokakuussa 2009

Olin  vuonna 2009 Kauppatieteiden ylioppilaiden (KY, nyk. KY ry) yrityssuhdevaliokunnassa mukana ja silloin järjestimme Fortumin kanssa seminaari-illan aiheena Venäjäyrityselämän näkökulmasta ja siihen liittyvien ennakkoluulojen oikaiseminen.

Fortumin Venäjä-ilta 22.9.

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Uhka vai mahdollisuus? Sitä oli tarkoitus pohtia Fortumin ja Yrpän [Yrityssuhdevaliokunta] voimin toteutetussa Venäjä-illassa Yläkertsillä tiistai-iltana. Paikalle oli saapunut monikymmenpäinen joukko aiheesta kiinnostuneita kyltereitä, joten kiinnostusta Venäjään riittää pelottavista uhkakuvista ja ennakkoluuloista huolimatta. Kuten illan vetovastaavana toiminut Hilla Pyykkönen alkupuheessaan osuvasti totesi, ilta oli oivallinen tilaisuus sivistää itseämme.

Alun ruoka-ja juomatarjoilun sekä Hillan alkuesittelyn ja ohjelman läpikäynnin jälkeen oli siis vuorossa itse paneelikeskustelu. Paneelia johti Fortumin tiedottaja Satu Niemelä ja muut keskustelijat olivat Heikki Andersson Fortumin Venäjän Service-toiminnoista, Bair Irincheev Bair Travel Oy:stä, Maimo Henriksson Ulkoministeriöstä sekä Pekko Kohonen Venäjä-klubista ja Venäjän kaupan killasta. Kerrottuaan ensin suhteensa Venäjään (Blairin tapauksessa Suomeen), joita olivat mm. venäläinen isoäiti, vaihto-opinnot Suomessa sekä lapsuus Sortavalassa ja venäläisessä koulussa. Näin mielenkiintoisten taustojen takaa saataisiin varmasti yhtä kiinnostavia vastauksia etukäteen esitettyihin kysymyksiin.

Ensimmäiseksi sopikin aloittaa kysymyksellä, mikä on tämänhetkinen, poliittinen tai kaupallinen, tilanne Venäjällä. Panelistit olivat melko samoilla linjoilla siitä, että Putinin ja Medjedevin ”kahden kauppa”, kuten Henriksson asian ilmaisi, määrää pitkälti poliittista linjaa. Andersson mukaan Medjedev hakee vielä paikkaansa, joten Putin on edelleen vahvassa päättäjän asemassa. Venäjän kanssa kauppaa tehdessä on tärkeää tuntea poliittinen järjestelmä. Irincheev kertoi venäläisten turhautuvat helposti epävarmuuteen ja siksi vakaus on kansalaisille erittäin tärkeää. Niinpä pitkään vallassa ollut, huonokin, johto voi säilyttää asemansa pitkään ihmisten muutosvastaisuuden vuoksi. Tässäkö (osa)syy Putinin suosion ja Medjedevin hapuilun takana?

Myös taloudellisesta tilanteesta panelistit olivat yksimielisiä: huono. BKT laskee ja työttömyys nousee. Irincheev on tietysti huomannut asian matkailun hiljentymisessä. Meistä suomalaisista saattaa joskus tuntua, että olemme riippuvaisia Venäjästä esimerkiksi energian vuoksi, mutta Andersson muistutti, että voisimme aivan hyvin ostaa energiamme muualtakin, toisin kuin jotkut Itä-Euroopan maat. Suomen hankalaa asemaa Venäjän naapurimaana hän ei kuitenkaan kiistänyt. Venäjän BKT on kuitenkin vain 3 prosenttia koko maailman osuudesta (EU:n on 30), joten äkkiä Venäjä ei tunnukaan niin suurelta ja mahtavalta…

Toinen kysymys koski Suomen panostusta Venäjän kaupan edistämiseen ja tukemiseen. Keskustelijat esittelivät monia eri muotoja, kuten tapaamisia paikallisten päättäjien ja toimijoiden kanssa mm. Finpron ja talouskomission järjestäminä. Kaikille yrityksille riittää tukea koosta huolimatta, vaikka suomalainen media kuulemma antaakin asiasta vääränlaisen kuvan. Kohonen kritisoi isompien organisaatioiden avun olevan usein yrittäjille turhan epäselvää jargonia, kun taas Venäjän kilta kuulemma lähestyy yksittäisiä ihmisiä.

Kolmas kysymys käsitteli suomalaisten yritysten mahdollisuuksia Venäjällä eli onko niitä. Isoin jarru selvästi on raha, jota suurimmalla osalla venäläisistä ei todellakaan ole paljoa. Venäjällä suomalaiset yritykset ovat mukana mm. logistiikka- ja treidausliiketoiminnassa; tuotantoa siellä ei ole. Venäjältä ei myöskään tuoda paljoa mitään kulutustuotteita (kuten elintarvikkeita) Suomeen. Venäjä ei panelistien mukaan ole mikään suuri mahdollisuuksien maa tällä hetkellä, sillä kehitys (esimerkiksi aseteollisuudessa) on pysähtynyt ja maa on teknologisesti jäljessä länsimaita, kun 90-luvun alussa panostettiin enemmän kaupalliseen kuin teknologiseen koulutukseen. Nähtävästi niitä teekkareita tarvitaan kuitenkin…

Myös kulttuuriset piirteet aiheuttavat ongelmia, sillä miesten elinikä on huomattavasti pienempi kuin naisten, alle 60 vuotta. Syynä on päämäärättömyys, kun miehet eivät tiedä, mitä tehdä elämässä. Kapitalistinen ja amerikkalainen kulutus-ajattelu tuntuu olevan monen elämän keskipiste, ja tätä poliittinen järjestelmä pyrkii propagandallaan ruokkimaan. Tuloksena on kuitenkin huono kopio amerikkalaisesta elämäntyylistä, ja toivottomalta vaikuttava elämä saa monet miehet tarttumaan vodka-pulloon.

Loppuilta sujuikin rennommissa merkeissä Niemelän päättäessä paneelin ja musikanttien astuessa lavalle. Sibelius-akatemiasta oli saapunut paikalle kaksi esiintyjää, jotka kitaroiden säestyksellä soittivat mm. HIM:iä. Täytyy myöntää, että melkein odotin venäläistä musiikkia, mutta kenties sitä ei ole ihan helpointa löytää. Esityksen jälkeen yleisö saattoi vielä nauttia viinistä, kahvista ja suklaasta sekä esittää panelisteille lisää kysymyksiä. Kysymyksiä tulikin paljon mm. saunakulttuurista (Venäjällä kaupallinen maailma on melko lailla miesten maailma) ja siitä, pärjääkö Venäjällä ilman venäjän kielen osaamista (small talkista jää usein paitsi ja kunnioituksen herättämiseksi kannattaa opetella edes auttavasti paikallista kieltä).

Ilta päättyi hieman yhdeksän jälkeen aplodeihin ja kukitukseen. Olipahan mielenkiintoinen ilta! Paljon asiaa sekä väärinkäsitysten ja ennakkoluulojen oikaisuja. Itsekin olen nyt entistä tyytyväisempi siitä, että päätin opiskella edes kaksi kurssia venäjää. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen joskus työskentelemään yrityksessä, jolla on jonkinlaisia kytköksiä Venäjään ja silloin voi alkaa palautella sitä lyhyttä oppimäärää. Siteeraan vielä tähän loppuun Irincheevia, koska mielestäni hänen viimeinen puheenvuoronsa kiteyttää aika hyvin illan annin: ”Venäjältä löytyy kaikki ja jokainen näkee sen miten haluaa.”

Omistus- vai vuokra-asunto? -artikkeli Kylteri-lehteen

Tämän allaolevan artikkelin kirjoitin syksynä 2008 ylioppilaskuntani (KY) lehteen Kylteriin, kun olin juuri ostanut itselleni oman asunnon pankkikriisin puhjetessa päälle. Artikkelin pääpaino on omassa asunnonhankintakokemuksessani, vaikka mukana on myös pohdintaa vuokraamisen ja omistamisen vaihtoehdoista, myös asiantuntijan (Kauppakorkeakoulun rahoituksen professorin ja armoitetun talousgurun Vesa Puttosen) lausuntoja.

Vuokra-asuminen vs. oma kämppä: onko oma tupa oma lupa parempi vaihtoehto kuin olla vuokranantajan tossun alla?

                

Oodi vuokralle vai lainalle? Kumpi asumismuoto on kannattavampi/järkevämpi vaihtoehto tänä päivänä? Kysy vastaantulijalta niin jokaisella on molempiin kysymyksiin oma mielipiteensä. Korot ovat nyt korkeammalla kuin vuosiin ja lisäksi asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen näyttää hidastuneen ja jopa hintojen laskua povataan. Hötkyily ei siis kannattaisi. Parinkymmenen vuoden velkavankeus kuulostaa pelottavalta ja lisäksi opiskelijan asumistukea ei tipu asunnonomistajille. Toisaalta ei kuulosta kovin mielekkäältä maksaa toisen taskuun tähtitieteellistä summaa joka kuukausi. Opiskelijoiden hintatasolle sopivia vuokrakämppiä on Helsingistä vaikeampi saada kuin opiskelupaikkoja joihinkin oppilaitoksiin! Lisäksi vuokrat ovat usein sen suuruisia, että sillä rahanmäärällä maksaisi pois jo korot ja vastikkeen plus muut asumiskulut. Niin että ota siitä nyt sitten selvää!  

Viime vuonna päätin, että tänä vuonna olisi kotoa muutettava pois. Olin ensin vahvasti sitä mieltä, etten mitenkään voisi ostaa omaa kämppää vaan ehdottomasti vuokralle. Kauhistelin samoja asioita kuin monet muutkin: Asunnothan ovat kalliita! Miten minä voisin maksaa asuntolainaa ja miten edes opiskelijana saisin lainaa? Mitä, jos en pystyisi sitä maksamaan? Enkä saisi automaattisesti asuntotukeakaan! Ja siinähän sitä sitten oltaisiin 20-30 vuotta kiinni yhdessä kämpässä! Entäs jos muutaman vuoden päästä haluaisi muualle? Ei varmasti, minä mitään asuntoa osta… Vaan kuinkas sitten kävikään?

Haetaan: oma koti

Vaikka tuntuu, ettei jaksaisi millään juosta monissa näyttelyissä, on kuitenkin välttämätöntä ja järkevää katsastaa tarjontaa. Jopa minä, joka halusin hoitaa asian nopeasti pois päiväjärjestyksestä, lupasin hillitä itseni ja käydä n. kymmenessä esittelyssä. Kannattaa selailla esim. Hesarin Asunto-osiota sekä netin erilaisia asuntosivuja omien kriteereiden mukaan, joista hinta, koko ja sijainti ovat usein ne tärkeimmät.

Sitten vain ruksaamaan näyttelyajat ylös ja asuntoja kiertämään. Ohje nro 1: kaikki tehdyt, meneillään olevat ja suunnitellut remontit täytyy aina ottaa selville. Erityisesti putkiremontti on todella syvältä, sillä silloin ei moneen kuukauteen pääse suihkuun/vessaan omassa kotona ja roinaa ja romua on joka paikassa. Maalaisjärkikin jo sanoo, että kaikki mahdollinen tieto on asuntoa katseltaessa kaivettava esiin. Yleensä välittäjällä on antaa mukaan isännöitsijäntodistus, josta kyllä selviää kaikki tarvittava. Asunnon omistajan kun täytyy huolehtia enemmän kämppään liittyvistä asioista kuin vuokralaisen, joten tarkkana sopii olla.

Sitten kun ”se oikea” löytyy, sen tuntee jossain syvällä sisimmässä. Ensimmäisenä huomaa, että sijainti ja koko ovat juuri sopivat eikä hintakaan huimaa päätä. Seuraavaksi sitä katselee ympärilleen ja toteaa, että asunto ei näytä hullummalta sisältäkään. Aivan huomaamattaan alkaa jo sisustaa kämppää: tuonne mahtuu hyvin vaatteet, vähän maalia tuonne, kirjahylly tuohon, mahtuisiko tänne 90- vai 120-senttinen sänky… Kun paras vaihtoehto on seuloutunut, on seuraavan etapin vuoro:

Show me the money (ja takaaja)

…Nimittäin rahan hankinta. Jollainhan se asunto on tietysti maksettava, ja koska ihmisillä ei yleensä ole sataa tonnia pankkitilillään (ja opiskelijoilla vieläkin harvemmin) on marssittava pankkiin. Kannattaa varata aika lainaneuvottelun pariin kolmeen pankkiin, jotta saa vertailtua eri pankkien korkotasoja ja lainaehtoja. Ensikertalaisena mukaan kannattaa myös ottaa joku, jolla on tietämystä asunnonostosta, esimerkiksi jompikumpi vanhempi. Äiti tai isä tai muu sukulainen on muutenkin kätevä olla mukana, sillä opiskelijan pienillä ja epäsäännöllisillä tuloilla ei lainaa heru ilman takaajaa.

Ennen lainaneuvottelua kuvittelin, että lainaa on todella vaikea saada, varsinkin opiskelijana. No, eivät pankkihenkilöt ole lainankinuajille heti sopimuspapereita tyrkyttämässä allekirjoitettaviksi, mutta tuskinpa hakijaa heti suoralta kädeltäkään tyrmätään; varsinkin, jos luottotiedot ovat kunnossa. Virkailijat osaavat selittää hyvin tarkkaan lainakuviot: kuinka paljon korko tulisi olemaan tällä hetkellä, millaisia eri korkoja on, mitä vakuutuksia kannattaisi ottaa, paljonko lainaa voi saada jne. Kannattaa kysellä vaikka tuntuisikin, että kysyy ihan tyhmiä asioita. Laina-asiat täytyy olla kunnolla hallussa ennen sopimuksen allekirjoittamista, koska lainaa on maksettava vuosia ja vuosia eteenpäin.

Laina ei minusta kuitenkaan ole sen pelottavampi tai hankalampi juttu kuin vuokrakaan. Pankin kanssa voi yleensä tehdä sopimuksen, että parina-kolmena ensimmäisenä vuotena ei tarvitse maksaa lainasta kuin korot. Opiskelijalla tämä tarkoittaa sitä, että lyhennyksiä alkaa maksaa sitten, kun valmistumisen nurkilla on enemmän tuloja. Tuo järjestely onkin ainoa keino maksaa lainaa, sillä harvoin opiskelijalla on varaa maksaa sekä korot että lyhennyt plus yhtiövastike ja kaikki muut menot. Joustoa siis tarvitaan.

Kuten siis aikaisemmin mainitsin, lainan ehtona oli takaus. Se on tietysti normaalikäytäntö. Asunto itsessään riittää pantiksi, mutta ainakin minun kohdallani pankki vaati isääni allekirjoittamaan sopimuksen, jossa hän lupaa taata koronmaksukykyni. Tämä siksi, että lainanhakuhetkellä en vielä tiennyt syksyn työtilanteestani ja siksi pankki vaati todisteen, että joka tapauksessa joku maksaisi korot. Sopimus ei ollut mitenkään vakava siinä mielessä, ettei isän tarvinnut esimerkiksi pantata mitään omaa omaisuuttaan vaan hänen allekirjoituksensa riitti. Eri pankeilla voi olla eri käytännöt, joten vertailu on a ja o.  

                     

Se on minun, yksin minun…

Vaikkei lainapäätöstä ole vielä saanut, voi asunnosta silti tehdä tarjouksen. Lainapäätös siis melkein taskussa astelin varmoin askelin uudemman kerran asunnolle, johon mielessäni olin jo sovitellut huonekaluja ja punaista seinää. Tarjosin asunnosta muutaman tonnin pyyntihintaa alhaisemman hinnan, ja nyt mietittynä olisin voinut tinkiä enemmänkin. Ainahan myyjä voi tehdä vastatarjouksen, joten voi kokeilla tarjota aika reilustikin alle pyyntihinnan. Välittäjäkin usein antaa mielipiteensä, ja minun ehdotukseni oli hänen mukaansa sellainen, jonka kehtasi esittää myyjälle. Tarjouksen ehdoiksi laitettiin lainansaanti, koska siis lainaa ei vielä oltu minulle myönnetty. Paperien teon jälkeen lähdin kotiin jännittämään vastausta.

Heti samana iltana välittäjä soitti, että myyjä oli hyväksynyt tarjouksen. En edes osannut oikein iloita, olin vain, että oho, sepä kiva. Koska lainan saanti oli vielä hivenen epävarmaa, en vielä uskaltanut innostua liikaa. Sain kolmisen päivää aikaa maksaa muutaman tuhannen euron suuruinen käsiraha. Tarjousta tehdessä tulee siis varautua keräämään kolehtia, koska käsiraha vaaditaan ostoaikeiden vakuutena. Minulle meinasi tulla kiire, kun pankista ei millään meinattu aluksi soittaa lainan tiimoilta, mutta lopulta näytettiin vihreää valoa! Seuraavalla kerralla haluan kyllä lainapäätöksen ennen kuin teen tarjouksen, oli sen verran hermostunut fiilis kun ei meinannut vahvistusta kuulua.

Lopulta raha vaihtoi omistajaa: ensin vähän ja sitten viikon päästä paljon enemmän, kun minä, iskä, myyjä, pankin edustaja ja välittäjä kokoonnuimme pankkiin kirjoittamaan kauppakirjat. Hetken aikaa tunsin olevani varoissani, kun koko asunnon hinta oli tililläni! Huuma oli kuitenkin vain hetkellinen, sillä heti seuraavaksi se siirtyi jo myyjän pankkisaldoa kasvattamaan.

Paperien allekirjoittamisen jälkeen palasin takaisin töihin hieman ristiriitaisin tuntein. Asuntohuolet olivat nyt takanapäin, mutta monen moista epävarmuutta oli edessä. Tässähän piti ruveta suunnittelemaan, mitä kaikkea tulisi tehdä.

Mitä seuraavaksi eli ennen kuin lähdetään Ikeaan

Valtio ei tue omassa asunnossa asujia yhtä avokätisesti kuin vuokralla olijoita. Omistusasunnossa asuja ei ole oikeutettu asumistukeen vaan täytyy hakea Kelalta erikseen yleistä asumislisää. Lisätietoa sekä hakemuskaavake löytyy Kelan verkkosivuilta kohdasta Asumiseen tukeaàYleinen asumislisä. Hakemukseen tulee liittää tulot viimeiseltä 12 kuukaudelta, ja tieto ovatko ne netto- vai bruttomääräisiä, kopio kauppakirjasta sekä yhtiövastike- ja vesimaksulaskusta. Lisäksi Kelaan täytyy toimittaa arvio seuraavien 12 kuukauden tuloista eli mm. tulevat opintotuet ja mahdolliset palkkatulot sekä selvitys asuntolainan suuruudesta. Lomakkeesta tulee käydä ilmi lainan määrä ja koron suurus ja se on saatavissa pankista.

Asumislisä on sidoksissa tuloihin ja menoihin, joten Kelaan tulee toimittaa mahdollisimman tarkat arviot tulevista tuloista. Kelan sivuilta myös löytyy asumislisälaskuri, jonka avulla voi laskea arvion tuen suuruudesta. Sen verran vähäisetkin tulot tulevat summaan vaikuttamaan, että paljoa ei sovi odottaa. Kaikki mahdollinen tuki tulee tietysti ottaa vastaan. Opintotukea omistusasuja saa sen, mitä kaikki yksin asuvat eli 298 euroa. Lainan korot voi myös vähentää pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa. Niistä tulee tehdä ilmoitus verottajalle joko esitäytetyssä veroilmoituksessa tai sen jälkeen joulukuun puolessa välissä, jolloin seuraavan vuoden verokorttiin tulee oikea pidätysprosentti. Ennen muutosta maksettujen korkojen vähennykset tulevat seuraavana vuonna veronpalautuksina takaisin.

Sitten täytyy huolehtia sähkösopimuksen teosta, osoitteenmuutoksesta ja lähettää kopio kauppakirjasta isännöitsijätoimistoon, jotta uusi omistaja merkataan osakkeiden omistajaksi ja hän voi ottaa osaa yhtiökokoukseen. Muuten kaikki muuttoon liittyvät asiat ovat samoja kuin vuokralle muuttajien: muuttoavun rekryäminen (tai lahjominen), siivousta, maalausta, huonekalujen ostoa, pakkaamista, roudausta, purkamista… Pienien tilojen päivittelyä (”Mahtuuko nämä kaikki oikeasti tänne?”) ja sängyn kokoamista (”Ei hitto, tarvitaanko tähän liimaakin?”). Loppujen lopuksi kaikki vaiva palkitaan, kun voi herätä ensimmäistä kertaa omassa asunnossa, laittaa aamiaista ja lukea Hesaria ikkunan ääressä ja ajatella: tämä on nyt kotini. Ei siinä vaiheessa enää ajattele lainaa kauhistellen vaan lähinnä on kiitollinen mahdollisuudesta saada lainaa. Mielestäni pääsin helpommalla kuin ne tuhannet ja taas tuhannet opiskelijat, jotka tänäkin syksynä yrittivät etsiä kämppiä. En voi muuta kuin huokaista helpotuksesta.

ASIANTUNTIJAN NÄKÖKULMA:

Olen siis todistanut itselleni, että olen tehnyt oikean valinnan. Vaan mitä enemmän asiaan vihkiytyneet olisivat mieltä? Kysyin Kauppakorkeakoulun rahoituksen professorilta, Vesa Puttoselta, mitä hän on mieltä nykyisestä asuntotilanteesta opiskelijoiden kannalta.

”Lähtökohta on se, että asunto kuin asunto. Ei siis ole eroa sinänsä, onko kyseessä yksiö vai kolmio. Kysymys on enemmänkin, haluaako ostaa asunnon. Eri [asunto]alueilla on tietysti eronsa, mutta muuten opiskelijan tilanne ei ole erilainen verrattuna muihin. Säästääkö sitä sitten asuntoon vai johonkin muuhun, kaikki vaatii itsekuria. Ja itsekuriahan se kysyy, kun asuntoon säästäessä säästää itselleen vuosiksi eteenpäin.”

Eli opiskelijoiden asuntosuunnitelmat ovat samalla viivalla kuin lapsiperheidenkin, vaikka opiskelijat useimmiten ostavatkin pienempiä ja halvempia asuntoja. Jos Puttonen olisi opiskelija, asuntoa hän ei kuitenkaan ostaisi. ”Markkina-ajoitus ja asuntoon sitoutuminen ovat mielestäni huonoja asioita opiskelijan kannalta. Kun on sitä lainaa, pitäisi mennä töihin, vaikka tuo aika tulisi käyttää opiskeluun eikä low-paid-töihin. Kaikki töissä kulutettu aika on opiskelusta pois. Työkokemusta voi kartuttaa kesäisin ja keskittyä opiskeluihin sitten syksyllä. Opiskelun net present value, sanotaan 10 euroa, on korkeampi kuin mitä McDonald’silta voi saada. (Vaikkei minulla ole mitään McDonald’sia vastaan.)”

Ratkaisuni ei siis saa Puttoselta kovin suurta kannatusta. Kuitenkin loppujen lopuksi hänenkään mielestä asiassa ei ole absoluutista totuttaa eli ei voi sanoa, onko asunnon osto hyvä vai huono asia. Jokainen käyttäköön harkintaansa. Hänen kantansa on kuitenkin se, että todennäköisemmin asuntojen hinnat tulevat laskemaan. Korkotasoa hän ei kuitenkaan lähde ennustamaan, sillä niin tehdessään omien sanojensa mukaan toimisi opettamaansa vastaan.

Vaikka asuntomarkkinat ovat jäähtyneet, en silti ole huolissani. Taloudessa on aina nousuja ja laskuja ja vaikka ostokseni ei ehkä osunut parhaimpaan mahdolliseen saumaan, on sitä nyt myöhäistä murehtia. Sen sijaan keskityn nauttimaan sijoituksestani, mikä onkin helppoa, kun oikealla tuulella läheisen Meiran tehtaan mauste- ja kahvituoksut tunkeutuvat sisään avoimesta ikkunastani.