Piirroksia: cheerleadereita, karateka-balettitanssija sekä pianonsoittaja

Tietokoneiden saaminen kesti HEO:ssa melkoisen pitkään ja epävarmuus niiden saapumisesta kiristi kaikkien hermoja. Kuvituskurssi siis alkoi piirtämisellä. Piirsimme muotoja, pääkalloja, liikettä, luonnoksia... Varsinaisen kurssityön aiheena oli urheilulaji (tai mikä tahansa liikuntalaji oikeastaan, joka shakki olisi kelvannut!) ja jonkin sen lajin ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden, vangitseminen piirtämisen/maalaamisen voimin.

Cheerleader tussilla

Halusin piirtää erittäin sarjakuvamaisen, sellaisen Barbie-tyylisen "isot-silmät-mini-vyötärö"-tyyppisen cheerleaderin, sillä onhan se rakas harrastukseni. Halusin saada piirroksen paljon ilmavuutta ja laitoinkin tytön hyppäämään huiskat kädessä. Luonnokseni onnistui vähän paremmin, koska olin siinä jättänyt enemmän ilmaa kenkien väliin, mutta chirkku-tyttö nyt sitten vain hyppää tiukkana jalat yhdessä. :D

Valmis, puukynillä väritetty versio. Laitoin vielä tuollaiset puna-mustat tehostereunukset luomaan dynaamisuutta. (Tai lähinnä siksi, että halusin edes jotain väriä taustaan.)

Piirsin myös kaksi muuta versiota, mutta en tykännyt siitä kolmannesta. Tämä onnistui ihan hyvin, tosin työtn selkä olisi voinut ehkä olla hieman enemmän kaarella ja pää enemmän taivutettuna taakse.... Mutta vauhtia on niin, että kyltit vain lentelevät!

Karateka-balettitanssija lyijärillä ja puuväreillä

Kun olin saanut tarpeekseni cheerleadereista ja mielestäni kurssityö oli siinä, aloin luonnostelemaan erilaisia tanssiasentoja. Piirsin sitten hahmon valmistautumassa karatepotkuun ja mieleeni juolahti, että mitäs jos piirtäisinkin balettitanssijan tutuineen ja kärkkäreineen, mutta samaan asentoon! Siinä voisi olla todella hyvä kurssityö, koska opettajamme oli myös kehottanut meitä käyttämään tehtävässä kielikuvaa, mikäli suinkin mahdollista. Ja minullahan sellainen nyt oli, koska mielestäni karatepotku, vaikkakin ei ole balettiasento, kuvaa sitä samaa voimaa ja sitkeyttä, mitä vaaditaan balettitanssijaltakin.

Opettaja piti tästä ja vaikka kurssitoverit saivatkin tästä eri käsityksen kuin minä, niin ei se haittaa. Onnistuin mielestäni aika hyvin, ja muistuipahan mieleen taas se, että muut voivat ymmärtää omat ideat ihan päinvastoin kuin mitä itse ajatteli.

Jossain vaiheessa kun olin saanut tarpeekseni cheerleadereiden ja balettitanssijoiden piirtämisestä rupesin luonnostelemaan humoristista pianonsoittajaa, joka on kädet ojossa valmiina hyökkäämään pianon kimppuun. Piirsin hahmolle ensin sotkuisen tukan ennen kuin mieleeni tuli poikaystäväni, joka on soittanut pianoa monta vuotta mutta ei oikeastaan pidä siitä enää soittimena. Vaihdoin siis sotkuisen tukan poikaystäväni ponnariin, ja voilà! Aika hauska ja bf:kin tykkäsi. Jopa sen verran että piirros on nyt kämppämme seinälle. 

Lopulta luokkamme sai ne koneet (ei tosin ihan ongelmitta...) ja pääsimme Illustratorin kimppuun, Piirtäminen alkoikin kyllä jo riittää... Illustratorista lisää sitten ensi kerralla.